Julkaistu
Miltä näyttävät hyvinvointialueemme kokeilut opiskelijan silmin? Katsaus perhekeskuksen pilotteihin opinnäytetyön ja harjoittelun merkeissä
Sosionomiopintojen viimeiseen opiskeluvuoteen kuuluu sekä opinnäytetyön tekeminen että viimeinen syventävä kehittämistyön harjoittelu. Opinnäytetyön aiheeksi parini kanssa valitsimme ”Varkauden ja Joroisten perhekeskustyöntekijöiden kokemuksia ja tuen tarpeita toiminnan muutoksessa”.
Toiminnan muutoksella opinnäytetyössä tarkoitetaan perhekeskuksen ohjaus ja neuvonta puhelinnumeroa, jossa lapsiperheille tarjotaan varhaisen tuen palveluita. Joskus ongelmiin riittää pelkkä konsultointi puhelimessa, mutta tarvittaessa perhekeskuksen ohjauksessa ja neuvonnassa on mahdollista järjestää myös moniammatillinen Yhdessä aika tapaaminen, johon kokoonnutaan yhdessä perheen kanssa pohtimaan erilaisia keinoja tilanteen parantamiseksi ratkaisukeskeisesti ja varhaisessa vaiheessa.
Yhteisenä päämääränä perheiden auttaminen moniammatillisesti
Uusi toimintamalli ja sen pilotointi edellyttää vahvaa yhteistyötä ja jalkautumista. Palvelun tulee olla mahdollisimman asiakaslähtöinen ja helposti saatavilla oleva. Työyhteisöltä uusi toimintamalli edellyttää yhteisiä ja selkeitä toimintatapoja, mutta myös innostusta ja avoimuutta uutta kohtaan. Kaikkien yhteinen päämäärä tulisi olla perheiden auttaminen moniammatillisesti ja matalalla kynnyksellä, ilman tiukkoja lomakkeita, arviointeja ja paikasta toiseen ”pompottelua”.
Ennakkoluuloja karistelemassa
Harjoittelupaikka Varkauden perhekeskuksen ohjauksessa ja neuvonnassa tukee myös opinnäytetyömme kokonaisuutta. Ennen opinnäytetyön ja harjoittelun aloittamista hanke-maailma on ollut minulle tuntematon ja hieman pelottavakin. Ajatus hankkeita kohtaan on ollut ”paljon ihmisiä ja suuria suunnitelmia”, mutta jo näin puolitoista viikkoa harjoittelua on avannut silmiäni huomattavasti laajemmin. Vahva johtaminen, tiivis moniammatillinen työskentely, paljon eri palavereita, suunnitelmia ja myös arviointeja, palautteita tai asiakaskyselyitä. Näillä sanoilla kuvailisin tuntemuksiani hankkeita kohtaan tällä hetkellä.
Yhdessä tehdään - etänäkin
Harjoitteluni kestää yhteensä 10 viikkoa ja odotan mielenkiinnolla, mitkä tuntemukseni ovat joulukuun alussa, kun harjoitteluni päättyy. Saan varmasti itselleni paljon uutta kokemusta etenkin moniammatillisesta työskentelystä, mutta myös lämpimästä ja tiiviistä työyhteisöstä. Vaikka palaverit ovat pääosin etänä, olen tuntenut heti alusta asti olevani tervetullut tiimeihin ja palavereista on välittynyt aitous ja hyvä yhteishenki. Yhdessä olemme enemmän, pätee mielestäni tässä kohtaa hyvin. Suurissa muutoksissa yhdessä tekeminen on välttämätöntä.
Epäonnistuminen on mainio mahdollisuus oppimiseen
”Epäonnistuminenkin on tulos”, kommentti, joka minulle jäi mieleen ensimmäiseltä viikolta. Mielestäni tämä on äärimmäisen tärkeä pointti. Vaikka meillä olisi kuinka hienoja suunnitelmia, arviointeja ja moniammatillisuutta, voi lopputuloksena kuitenkin olla epäonnistuminen. Usein epäonnistuminen mielletään huonona asiana, jopa häpeänä. Voisiko epäonnistumisen ottaa nimenomaan tuloksena? Voisiko epäonnistumista miettiä realistisesti, mitkä asiat onnistuivat ja missä ehkä voisimme parantaa seuraavia kertoja ajatellen? Pääasia, että epäonnistumisessa ollaan yhdessä ja seuraavalla kerralla koitamme jälleen parhaamme.
Yhdessä aika tapaamisissa ollaan myös nimensä mukaisesti yhdessä sekä onnistumisien että epäonnistumisien äärellä. Aidosti, välittävästi, perhettä kuunnellen ja rohkaisten pohditaan toimintatapoja ja –menetelmiä, joilla hektiseen arkeen ja haasteisiin voidaan saada apua, mahdollisimman matalalla kynnyksellä ja varhaisesti.
Elena Räsänen
elena.rasanen@edu.savonia.fi
sosionomiopiskelija/Savonia