Julkaistu
Hankekoordinaattorin haalareissa verkkoja kutomassa
Hankekoordinaattorin haalarini on painava, mutta sopivan väljä siihen, kuinka hoitotyötä kymmeniä vuosia tehneen hoitajan diabetesopit ja uudet digitaalisen hoidon tuotokset saadaan niihin mahtumaan. Olen siis Erja Huttunen ja toimin Tulevaisuuden sotekeskushankkeessa sähköisen asioinnin ja digihoitopolku -projektin hankekoordinaattorina. Tehtäväni on muun muassa jalkauttaa digitaalista diabeteksen hoitopolkua yhdessä hyvinvointialueemme kehittäjien ja käytännön työtä tekevien ammattilaisten kanssa osaksi arkista työtä terveysasemilla.
Vajaa kuukausi sitten julkaistiin blogimme ”Päivä kehittäjähoitajan kengissä-digihoitopolku rakennetaan yhdessä”. Sehän saikin oikein kivan vastaanoton ympäriinsä eri tilaisuuksissa – ja niin oli toki tarkoituskin. Jos et ole vielä lukenut, käyhän kurkkaamassa, sillä tämä blogi on oikeastaan jatkumoa sille - hiukan eri näkökulmasta. Digihoitopolun yhteisestä rakentamisesta on edelleen kysymys.
Silmiä avaavaa ja innostunutta osaamista
Kehittäjäsairaanhoitaja Anni-Liina Voutilaisen kanssa olen saanut yhdessä reissata useamman kilometrin Pohjois-Savomme eri terveyskeskuksiin parin viimeisen kuukauden aikana. Kiitos siitä Anni-Liina, sillä kerrassaan upeita ja silmiäni avaavia maakuntavierailut ovat olleet. Joka kerta moninaista vastaanottotyötä tekevät osaavat hoitajat ovat kaiken kiireen keskellä iloisena ja oppimishaluisena ottaneet meidät vastaan. Esimerkiksi käydessämme suunnittelukäynnillä Kaavilla oli juuri diabeteshoitajan valtikka vaihtunut Päiviltä (Kivi) Sadulle (Niskanen), mutta se ei haitannut tahtia. Sadun sanoin ”suuret on saappaat, mutta eihän niitä tarvitse heti täyttää”. Juuri näin, sama pätee myös uuden sähköisen toiminnan käyttöönotossa.
Soraääniä saa ja pitääkin kuulua
Niin pienten kuin suurten terveysasemien ammattilaisilla on se voima ja vahvuus, tieto ja näkemys siitä, miten hommia hoidetaan nyt ja miten saisimme joustavimmin uuden digitaalisen työvälineen heidän käyttöönsä asiakkaiden omahoidon tueksi. Näitä osaajia kannattaa kuunnella, sekä osallistaa myös heidän esihenkilöitään ja työkollegoitaan mukaan. Heiltä olen oppinut paljon! Kun asioita pohditaan yhteistuumin, kaikkien ääni pääsee kuuluville ja uusia ideoita syntyy herkemmin. Tuntuu, että katsomme silloin samaan suuntaan.
Vaan ei uuden aloittaminen aina ole kivutonta ja realismi kuuluu asiaan. Itse jopa toivon kritiikkiä digitaalista hoitopolkua kohtaan, sillä rakentavana se on kehittämisen perusta. On oikein esittää epäileviä huomioita ja kiperiä kysymyksiä, kuten ”Mitäs tehdään, kun meillä on hoidossa vain ikäihmisiä, joilla ei ole edes älykännykkää? tai Mitenkäs muut tyypin kakkoset saavat saman palvelun käyttöönsä?”. Kysymykset herättävät hankekoordinaattorinkin pohtimaan kokonaisuutta taas uudella tavalla. Ne ohjaavat etsimään yhdessä vastaukset, viemään palautteita eteenpäin, etenemään suunnitelmallisesti ja rauhallisesti työntekijöitä kuunnellen. Rakentamista rakentavasti. Yhdessä. Sitä se on.
Verkot on kudottava, en pärjäisi ilman niitä
Olen hyvin konkreettisesti huomannut, että yhteinen eri organisaatioiden käytössä oleva digihoitopolku on hyvä jalkauttaa käyttöön harkitusti ja systemaattisesti. Ensin tarkastellaan nykyistä toimintatapaa, potentiaalisia käyttäjiä, suunnitellaan käyttöönottokoulutusta, sovitaan käytännönjärjestelyistä (mm. ammattilaisten työajan käyttö, tilastointi, asiakkaiden rekrytointi, tiedottaminen) ja sitten seuraavalla tapaamiskerralla muutaman viikon kuluttua keskitytään järjestelmän käytön opetteluun ja liitetään asiakkaita hoitopolulle. Näin toimittaessa asian mutusteluun jää aikaa ja jokaisen ajatus kirkastuu ja vahvistuu. Ja mikä parasta: varsinainen asiakkaan ja ammattilaisen yhteinen taival voi alkaa
Ja edellä kerrottua en todellakaan hankekoordinaattorina voisi tehdä yksin. Tarvitsen ympärilleni kehittäjähoitajat ja -lääkärit sekä ehdottomasti kliinistä työtä tekevät ammattilaiset terveysasemilla. Verkon on oltava vahva, mutta joustava. Valmis se ei ihan vielä ole, mutta oikein hyvällä mallilla. Eli jatketaan matkaa.
Tiesittekö muuten, että
”verkon voi kutoa yhdellä langalla, mikä kulkee kaikilla mukana työn edetessä. Lankaa on jäljellä haalarini taskuissa. Käyttäkäämme sitä viisaasti yhdessä, missä ja millä kokoonpanolla kulloinkin silmukoita yksi kerrallaan kudomme.”
Kiitollisena posottaen,
Erja Huttunen
erja.huttunen(at)kuh.fi
Hankekoordinaattori, sähköinen asiointi ja digihoitopoluu