Julkaistu
Ripustammeko luottamuksen rakenteisiin sen sijaan, että luottaisimme toisiimme?
Mitä tapahtuu, kun yhteistyössä päädymme nojautumaan hierarkioihin, rakenteisiin, asiantuntijuuksiin ja rooleihin? Pönkitämmekö tahtomattamme asemiamme, puhummeko tiukasti omista sektoreista ja säädöksistä käsin ja varaudumme turvaamaan selustaamme? Voimmeko ikinä saavuttaa joustavia verkostoja ja rajat ylittävää yhteistyötä, jos ripustamme luottamuksen rakenteisiin ja asemiin?
Maanantai 20. helmikuuta heitti ilmoille kysymyksen, miten siirtymä rakenteista joustaviin verkostoihin ja rajat ylittävään yhteistyöhön tapahtuu? Kysymys virisi, kun kuuntelin hankkeemme johtoryhmässä yhteistyössä tuotettua Itä-Suomen yliopiston tutkimusta yhteensovittavasta johtamisesta Pohjois-Savon hyvinvointialueella.
Aito yhteistyö syntyy rohkeuden ja luottamuksen voimin
Viikon kuluessa sain olla mukana kolmen tiimin / verkoston varsin rikkaassa ja moniäänisessä dialogissa, joissa pohdittiin yhteistyötä. Pohdinnat tiivistyvät siihen, että yhteistyölle tarvitaan yhteinen suunta. Sen tulee palvella jotain mielekästä kokonaisuutta ja sille on oltava oikeasti aikaa. Aitoon yhteistyöhön asettuminen vaatii myös rohkeutta ja tueksi luottamusta. Mutta, mistä sitä haetaan? Mitä tapahtuu, kun ryhdymme luottamaan enemmän toisiimme?
Luottamus on valtava voimavara
Se vahvistaa sitoutumista, kommunikaatiota, hiljaisen tiedon siirtymistä, yhteistä oppimista ja tulosten aikaansaamista. Sillä on yhteys elämän ja työn mielekkyyden kokemukseen ja hyvinvointiin. Meillä ei oikeastaan olisi edes varaa jättää sitä käyttämättä.
Luottamus vaatii, että päättää luottaa. On uskallettava ottaa riski ja asettaa itsensä alttiiksi. On luotettava toisten hyväntahtoisuuteen, haluun ymmärtää ja kunnioittaa. Tiimeissä tai verkostoissa luottamus ei rakennu itsestään, vaan sitä on tarpeen rakentaa. Sille on suotava tilaa ja mahdollisuuksia. Vastuutkin on syytä tunnistaa.
Luottamus tavoitteena
Loppuviikosta kysymys kuului: Mitä voimmekaan hankkeissa saada aikaan, jos suhtaudumme luottamuksen rakentamiseen yhtä kunnianhimoisesti, tietoisesti ja tavoitteellisesti, kuin projektiemme edistämiseen?
Viikon päätteeksi pysähdyin katselemaan itseäni peiliin. Mieleen kirvahti kaikki ne viimeaikaiset tekemiset ja tekemättä jättämiset. Mitä mahdollisuuksia saatoin tärvellä, ohittaa tai jättää huomiotta? Olenko uskaltanut luottaa? Iltalenkki asetteli ajatukset toiseen asentoon.
Luottamus ja luottamuksen rakentaminen on järkälemäinen juttu. Sitä pitää sinnikkäästi harjoitella ja tehdä näkyväksi. Parasta on, että saan ja saamme harjoitella tätä yhdessä, kaikissa niissä tiimeissä ja verkostoissa, joissa olemme sitoutuneet toimimaan pysyvän muutoksen aikaansaamiseksi.
Paremmin voivan Pohjois-Savon puolesta. 💛🖤
Minna Rytkönen
Hankepäällikkö