Julkaistu
Työharjoittelun anteja - Miltä hanketyö on tuntunut opiskelijana?
Viikot työharjoittelussa ovat menneet nopeasti. Tuntuu, että juuri kun alkaa pääsemään mukaan toimintaan, on aika sanoa heipat. Mitä viimeiset 10 viikkoa Varkauden ja Joroisten perhekeskuksen ohjauksessa ja neuvonnassa sitten ovat minulle antaneet?
Monimuotoista työhön tutustumista
Olen päässyt osallistumaan työnohjaukseen, tiimivalmennukseen, hankepalavereihin, Yhdessä aika tapaamisiin sekä tapaamisiin eri toimijoiden kanssa. Olen ollut mukana jalkautumassa perheentalolla, nuorten illassa, päiväkodeilla, avoimessa perhekerhossa sekä nepsy-infoissa.
Moniammatillinen yhteistyö on ollut vahvaa ja on ollut ilahduttavaa nähdä, kuinka työntekijät ovat tuoneet ammatillista osaamistaan avoimesti ja rohkeasti ei pelkästään asiakkaalle, vaan myös toisilleen. Uusi toimintamalli ja yhdessä toimiminen on otettu hyvin vastaan, vaikka varmasti kysymyksiä ja mietteitä siihen onkin liittynyt.
Iloa asiakaskohtaamisista
Parhainta antia itselleni ovat olleet asiakastapaamiset, joissa olemme kohdanneet perheen asioita yhdessä pohtien. Aiheet ovat olleet usein hyvinkin arkisia lapsiperheen pulmia, kuten univaikeudet tai lapsen uhmakas käytös. Useat vanhemmat ovat olleet ilahtuneita käytännön vinkeistä ja siitä, että asiat ovat edenneet nopeasti ja selkeästi. Mielestäni asioissa ollaan oltu liikkeellä monesti riittävän varhain ja näin ollen asioiden kasaantuminen ja paheneminen voidaan välttää.
Korvaamattomat kasvokkain kohtaamiset
Aina varhainen puuttuminen ei kuitenkaan ole mahdollista, mutta tietoisuus siitä, että on olemassa varhaisen tuen palveluita, on tärkeää. Harjoitteluni aikana huomasin, kuinka merkittävä rooli on jalkautumisella ja markkinoinnilla. Asiakkaiden lähelle tulee päästä eri toimintaympäristöihin ja kasvokkain tapaaminen lisää luottamusta ja tietoisuutta palveluista. Uudet palvelut ja niiden käytännöt eivät myöskään välttämättä jää mieleen ensimmäisellä kerralla, vaan vaatii useamman ”tietoiskun”.
Oppiminen - se ei lopu koskaan
Hankemaailma on mielenkiintoinen kokonaisuus, joka pitää sisällään monipuolisen työnkuvan. Jokainen päivä on erilainen ja antaa paljon mahdollisuuksia. Yhtenä henkilökohtaisena oppimistavoitteenani harjoittelun aikana oli hankkeen ja hanketyön perusidean ymmärtäminen. Koen, että olen oppinut kyllä paljon, mutta edelleen on asioita, jotka eivät ole minulle täysin auenneet. Eikä tarvitsekaan, sillä kukaan meistä ei ole koskaan täysin valmis. Uusia toimintatapoja ja asioita tulee opeteltavaksi, sillä muutokset ovat väistämättömiä yhteiskunnan kehittyessä ja näen, että elämä onkin elinikäistä oppimista.
Vaikka harjoittelu päättyykin, saan olla mukana toiminnassa vielä talven aikana opinnäytetyön merkeissä. Ajatukset alkavatkin pikkuhiljaa olla toukokuussa ja valmistumisessa. Opiskeluvuodet ovat olleet melkoinen rutistus ja oma ammatti-identiteetti on kokenut suuria muutoksia. Tulevaisuutta innolla odottaen!
Elena Räsänen
sosionomiopiskelija/Savonia
elena.rasanen@edu.savonia.fi