Julkaistu
Koti on ihmisen paras paikka myös ikääntyneenä - Kunhan sinne ei jää yksin
Hei! Olen Sanna Kosonen, TulKoti-hankkeen projektipäällikkö. Olen saanut tehdä merkityksekästä työtä ikäihmisten kotiin annettavien palvelujen kehittämisessä jo kohta 12 vuotta ja olen onnellinen siitä, että saan olla mukana rakentamassa tulevaisuuden yhtenäisiä palveluja ikääntyneille Pohjois-Savossa. TulKoti-hankkeiden avulla voimme vaikuttaa myös kansallisiin ikääntyneiden kotiin vietäviin palveluihin tässä valtakunnallisessa TulKoti-hankeverkostossa. Aikaisemmissa työtehtävissäni olen toiminut Pohjois-Savon alueella kehittäen ikäihmisten perhehoitoa, joten alue, sekä osa toimijaverkostoa ovat minulle tuttuja jo aikaisemmilta vuosilta.
Olen Pohjois-Karjalainen neljä lapsisen perheen äiti ja olen myös henkilökohtaisessa elämässäni toiminut paljon ikääntyneiden ihmisten elämään vaikuttavien asioiden parissa. Oman mummini omaishoitajan roolissa olen saanut katsella ikääntyneiden ja heidän omaistensa palveluja hyvin läheltä. Kun lapseni alkavat jo levitellä siipiään omaan elämäänsä, jää äidiltä aikaa enemmän omille mielenkiinnonkohteille ja harrastuksille. Minulle tärkeitä asioita elämässä perheen ja työn lisäksi ovat luonto, taiteet, musiikki ja lukeminen. Myös jatkuva oppiminen/opiskelu on osoittautunut koukuttavaksi. Tällä hetkellä opiskelen työni ohessa voimavarakeskeiseksi työnohjaajaksi. Noissa opinnoissa saa paljon sisältöä myös omaan toimintaan ihmisenä vuorovaikutustilanteissa kaiken ikäisten kanssa, sekä työyhteisön toiminnan ohjaamiseen.
Miksi ikäosaaminen?
Olen ollut hyvin onnellinen nähdessäni, kuinka hyvin meillä Suomessa ikääntyneiden palvelut on järjestetty. Meillä on kuitenkin paljon kehitettävää ja palveluiden tulee muuntua melkoisesti vastatakseen tulevaisuuden tarpeisiin.
Olen usein jäänyt miettimään sitä, miksi ikääntyneen ihmisen elämäntarina häviää ja heistä tulee ”tapauksia”. Pahimmassa tapauksessa ihminen joutuu ihan liian varhain pois omasta kodistaan ja sijoittuu liian raskaisiin palveluihin, joiden ympäristö ei tue toimintakykyä tai muistuta kotia. Nämä kokemukseni ovat olleet minulle osoittamassa ammatillista suuntautumistani hyvin vahvasti. Minulle ikääntyneiden elämänlaadun parantamisen parissa työskentely on tärkeä asia ja koen saavani työskennellä siinä oman kutsumukseni mukaisesti.
Näiden edellä mainittujen syiden vuoksi koen tehtäväni TulKoti-hankkeen projektipäällikkönä erittäin mielekkääksi. Koen tässä tehtävässä pystyväni vaikuttamaan myös itselleni tärkeisiin asioihin tulevaisuuden ikäihmisten palveluissa.
Mitä tekee TulKoti-hanke?
TulKoti-hankkeen lähtökohtana on yhdenmukaistaa ja kehittää edelleen ikääntyneiden kotiin vietäviä palveluja, joilla ylläpidetään hyvinvointia ja toimintakykyä sekä ennalta ehkäistään sairauksien puhkeamista koko Pohjois-Savon alueella.
Pyrimme Pohjois-Savon hyvinvointialueen kuntien kanssa kehittämään yhtenäiset palvelut ikäihmisille niin, että he voivat asua kauemmin omassa kodissaan, saaden sinne riittävät ja oikea-aikaiset palvelut.
Tarkastelemme hanketiimin ja toimijaverkostojemme kanssa jo olemassa olevien palvelujen rinnalle myös uusia ja innovatiivisia tapoja toteuttaa palveluja niin, että niillä saataisiin ehkäistyä myös ikääntyneiden yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja turvattomuutta yhä vahvemmin. Yksi suurimpia terveysuhkia ikääntyneelle on tänä päivänä yksinäisyys ja turvattomuus. Nämä vaikuttavat kaikkeen muuhun terveyteen ja hyvinvointiin.
Hyvinvointialueen palveluja yhdenmukaistettaessa otammekin tavoitteeksi etsiä, yhdenmukaistaa ja kehittää toimintatapoja, joilla voidaan vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ikäihmisen hyvinvointiin sen kaikilla osa-alueilla. Jos ihminen on turvaton ja mieli on maassa, ei ruoka tai unikaan maistu ja kun uni ja ruoka jäävät myös lihasvoima laskee ja tämä taas johtaa kaatumisriskin suurenemiseen. Tällä yhdellä esimerkillä monista haluan nostaa esiin osallisuuden ja toimijuuden merkitystä ikääntyneiden elämässä. Kun päivissä on elämää ja elämässä on mitä odottaa, saadaan elämänlaatu ja hyvinvointi säilymään. Tällä kaikella on suuri inhimillinen vaikutus ikääntyneiden elämään.
Miksi ikääntyneiden kotiin vietävien palvelujen kehittäminen on tärkeää?
Kun me tarkastelemme tätä edellä kuvaamaani yhtälöä omakohtaisesti, uskon meidän jokaisen löytävän nopeasti asian ytimeen. Jokainen ikäihminen on osa yhteiskuntaamme, he ovat meille rikkaus ja voimavara. He ovat varmasti ansainneet elää vanhuuden elämänvaiheena niin, että he eivät koe elävänsä eristyksissä muusta yhteiskunnasta sekä elämästä.
Jokainen ikäihminen on osa yhteiskuntaamme, he ovat meille rikkaus ja voimavara. He ovat varmasti ansainneet elää vanhuuden elämänvaiheena niin, että he eivät koe elävänsä eristyksissä muusta yhteiskunnasta sekä elämästä.
Tulevaisuuden ikääntyneiden palvelujen kehittämisen kohdalla kääntyy ajatus myös siihen, miten turvaamme riittävän henkilöstön tuottamaan tarvittavat palvelut ikääntyneille? Tässä onkin seuraava aihe, jossa on hyvä katsoa ”laatikon ulkopuolelle”. Ketä voimme ajatella mukaan toteuttamaan palveluja ikäihmisille? Tarvitaanko aina sairaanhoitajan, lähihoitajan, fysioterapeutin ym. tutkinto, vai voisiko osan tuesta ikäihmisen kotiin tuottaa vaikka lähiavustaja tai kiertävä perhehoitaja yhteistyössä ohjaavien hoito- tai sosiaalityön ammattilaisten kanssa?
Itse uskon, että osana moniammatillista tiimiä voisi toimia kevyempää hoivaa tarjoavia henkilöitä, joiden kanssa ikääntynyt yhdessä tekisi asioita ja samalla mahdollistettaisiin toimintaterapian tavoin ikääntyneen toimijuutta ja osallisuutta. Me tulemme tarvitsemaan kaikki vaihtoehdot ja ns. vapaat kädet käyttöön turvataksemme hyvän vanhuuden tukea tarvitseville tulevaisuudessa.
Jos pohdimme ikääntyneiden palvelurakennetta Suomessa, voimme sanoa kokoavasti, että meillä kuitenkin lööpeistä huolimatta pidetään ja halutaan pitää hyvää huolta ikäihmisistä. Ongelmana lienee kuitenkin se, ettei meillä ole aina tarjota oikeanlaista palvelua oikeaan aikaan. Me tarvitsemme kevyitä välimuotoisia palveluja lisää ja näin vältämme liian varhaisen tehostetun hoivan paikkojen käyttämisen. Ikäihmisen toimintakyvyn ylläpitämiselle on todella merkityksellistä se, saako hän elää paikassa jossa voi osallistua mahdollisimman kauan vai joutuuko hän pärjäämään liian kauan yksin tai sijoittumaan liian varhain tehostettuun hoivapaikkaan, kun muuta ei ole tarjolla. Tämä yhtälö ei ole vain inhimillisesti ajatellen epätyydyttävä, vaan muodostaa myös todella merkittäviä taloudellisia haasteita hyvinvointialueille.
Tulevaisuus?
Vaikka olen tässä ravistellut varmasti monen ajatuksia ja aiheuttanut ehkä puolustusreaktioitakin, haluan silti kirjoittaa näistä tärkeistä asioista, jotka näyttäytyvät kansallisesti monilla alueilla.
Itse uskallan ajatella, että saamme asioita muutettua parempaan suuntaan yhdessä toimien ja kehittäen.
Ikäihmisten palveluissa työskenteleville haluaisin vielä sanoa, että olkaa ylpeitä omasta työstänne ja tuokaa esiin niitä upeita puolia, joita ikäihmisten kanssa työskennellessä olette kokeneet.
Ikäosaaminen ja ikäystävällisyys ovat tämän päivän sekä tulevaisuuden monenlainen mahdollisuus!
Ehkä voimme yhdessä vaikuttaa myös siihen, kuinka vetovoimaista vanhustyö esimerkiksi nuorten silmissä alkaa olla. Itse en ainakaan vaihtaisi päivääkään pois ja haluan työskennellä ikäosaamisen parissa vielä toivottavasti eläkkeeltä asti.
Ihanaa loppukesää ja intoa yhteiseen kehittämistyöhön kohti hyvinvointialuetta!
Sanna Kosonen, TulKoti-hankkeen projektipäällikkö, sanna.kosonen@varkaus.fi